Läpi vuolaana kuohuvan yhden elämän

_MG_5833-1-2

Teimme pääsiäisviikolla viiden yön reissun Roomaan. Kaupungissa riittää nähtävää vaikka useammaksikin viikoksi ja kaiken upottaminen viiteen päivään vaatii niin paljon sunnittelua ja paikasta toiseen liikkumista, että viikko hujahti silmien edestä nopeammin kuin uskoinkaan.

Jälkeenpäin sai taas ihmetellä ja pohtia, että pysähtyiköhän sitä kertaakaan kunnolla ihastelemaan ja fiilistelemään? Noin ne taitavat harmittavan usein mennä kaupunkilomat kohteissa, joissa nähtävää on reippaasti enemmän kuin ehtii.

_MG_6395-1-8

Matka alkoi vastoinkäymisellä, kun matkalaukkumme jäivät ylimääräiselle seikkailulle pariksi päiväksi, kuten saimme uutisistakin lukea. Yllättävän paljon sitä huomaa kaipaavansa materiaa, silloin kun näin käy.

_MG_5994-1-2_MG_5955-1

Lomaan mahtuikin aivan valtavat määrät upeita rakennuksia, nähtävyyksiä ja tietysti hyvää olutta, viiniä sekä vielä parempaa ruokaa.

Erityisesti jäi sapuskarintamalla mieleen ravintola Hostaria I Clementini pienen kävelymatkan päässä Colosseumista ja siellä herkullisin koskaan syömäni tonnikala pistaasikuorrutuksella. Paikka oli hyvin pieni, joten pöytävarauksen tekeminen on suositeltavaa. Kävimme paikassa kahdesti ja jälkimmäisenä päivänä syömäni tiramisu oli myös äärimmäisen nannaa.

Ensimmäisellä kerralla ravintolaan sattui yhtäaikaa joku paikallinen laulajastara (jotain höpinää x-factorista kuulimme) ja saimmekin privaatin lauluesityksen muutamasta kauniista kappaleesta. Oli muuten melko romanttista!

20160326_105850-1

Toinen suosittelemisen arvoinen paikka oli Trasteveressä sijaitseva erittäin kehuttu pitseria Dar Poeta. Ravintolan pitsapohjan resepti on salainen ja etukäteen luimme, että sen pitäisi olla jokin paremmin vatsassa sulava, siitä en kyllä osaa sanoa. Muu seurue kehui pitsoja hyvin paljon enkä minäkään kritisoimista keksi, mutta silti pitsasuosikkini oli ensimmäisen päivän sattumalta valitsemamme paikan pitsa, ehkä osaksi ihan sen takia että se oli ensimmäinen syömäni pitsa ties kuinka moneen kuukauteen.

Heitin kaikki ruokavaliorajoitukset romukoppaan matkan ajaksi ja kyllä sen myös vatsassa tunsi ja huomasi reissun aikana.

Kävimme kiertämässä tietysti kaikki suurimmat nähtävyydet ja siihen se aika sitten enimmäkseen tosiaan menikin.

_MG_6380-1-2_MG_6373-1

Nyt on lomaa vielä tämä viikko täynnä ei yhtään mitään ohjelmaa ja sen jälkeen jatkuvat työt.

Loma tekee kyllä hyvää, varsinkin kun tuliaisina tuli reissultakin flunssa. Kyllä tässä myös aika poikki huomaa olevansakin. Koko alkuvuosi vilissyt silmien edessä niinkuin pilvet konsanaan vaikka miten on yrittänyt pysähtyä.

Eilen käytiin moikkaamassa loman jälkeen salia ja kyllä lihaksissa tuntuu vaikka varovaisesti teki. Ruokavalio on pikkuhiljaa palautunut entiselleen gluteenittomaan ja maidottomaan linjaan.

Eiköhän tämä elämä tästä taas ala rullailemaan tuttuja reittejä. Kevätkin jo nurkan takana kuikuilee.

20160323_091826-1

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInPrint this page
ajatuksia, arvostelut, kuulumisia, metrossa maailman

Vaaleat sämpylät ja ruohosipuli cashewtuorejuusto (G, M)

11AdobePhotoshopExpress_711a28144ae24fa7bef6ddfb87c3134a

Tänään pääsin vihdoin testaamaan ihan basic viljatonta ja maidotonta vaaleiden sämpylöiden ohjetta. Ohje on napattu Antipastaa blogista, missä kulkevat mahtipontisesti nimellä parhaat viljattomat sämpylät.

Kuukausi takaperin testatessani elämäni ensimmäistä kertaa pulled porkia, olisin kaivannut jotain vaaleiden sämpylöiden ohjetta hamppareihin ja nyt päätin testata olisiko tässä sellainen. Alun perin tarkoitus oli testata kesäkurpitsasämpylöiden ohjetta, mutta piti vähän muuttaa suunnitelmaa kun kesäkurpitsat oli homeessa -_-

Heti teki mieli tuunata reseptiä jollain lisämausteella, mutta ajattelin että parempi testata ensin ihan tällaisenaan. Seurasin reseptiä täsmällisesti joten turha lähteä tässä sitä toistamaan.

Note to self ensi kertaa varten:

  • Vaikka pienet sämpylät onkin söpöjä, niin parempia päällisalustoja niistä saa kun vaan teet littanoita ja isompia kuten mantelileivistä (9kpl tuli reseptistä)
  • Mausta vaikka valkosipulilla/oliiveilla/sormisuolalla
  • Kokeile korvata osa jauhoista sokerijuurikaskuidulla

Lisäksi tein ajankuluksi aiemmin tekemäni ja pakastamani siemenisen vuokaleivän ja graavilohen kaveriksi Annekatariinan blogista bongaamaani ruohosipulista tuorejuustoa.

Jostain syystä cashewjuustot maistuvat aina minusta jotenkin lähtökohtaisesti raakana epämiellyttävälle, lisäksi nytkin verratessa esimerkiksi valmiin tuorejuuston väriä alkuperäisen reseptin juuston väriin, oli oma versioni jotenkin kummallisen keltaista… Ehkä nuo cashewpähkinät ei ole parasta mahdollista laatua tai sitten sössin tuossa prosessissa jotain. Mutta joka tapauksessa minulla jatkuvasti cashewjuusto tuppaa menemään erityisesti jääkaapissa hengaillessaan kummallisen keltaiseksi eikä makukaan jotenkin iske.

Sinnikkäästi kuitenkin jatkoin taas kokeiluja ja kyllä tämä maultansa ihan mukiinmenevää on, ei nyt ehkä mitään suoranaisen tuorejuustomaista kuitenkaan vaikka hiivahiutaleitakin pistin. Tein kookoskermaan, ehkä ensi kerralla pitää kokeilla johonkin muuhun. Ruohosipulin makua en kyllä saanut esiin kaivettua vaikka aika paljon sitä pistin, harmi.

Tajusin vasta joku aika sitten että gluteeniton ja maidoton leivänpäällinen, minkä olemassaolon olen kokonaan unohtanut, on tietysti maksamakkara! Ai että oli hyvää pitkästä aikaa syödä maksamakkaraa ja kananmunaakin tasapainottelin laitoin leipien päälle.

Ihan kiva leipäresepti, ensi kerralla pitänee tosiaan testata sellaisena lituskana paahdettavana versiona :). Ei näistä gluteenittomista sämpylöistä taida vehnäsämpylöiden veroisia saada mitenkään, joten parempi lakata tavoittelemasta kuuta taivaalta ja tyytyä hyviin leivänpäällisalusiin.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInPrint this page
aamupalat, gluteeniton, lisukkeet, maidoton, paleo, ravinto, reseptit

Do what you can, where you are, with what you have

10273163_10152346210759318_4090583672182253477_o

Elämä on aika pitkä juttu.

Sinä aikana ehtivät kiinnostuksen- ja ajankäytön kohteet tulla ja mennä vuodesta ja elämäntilanteesta toiseen. Kun elämässä tapahtuu muutoksia tai vaihtoehtoisesti ihminen vain huomaa junnaavansa paikoillaan, syntyy siitä usein tunne jostain puuttuvasta. Tarvitaan muutosta.

Olen pitkään tiedostanut, että agilityn lopettamisen jälkeen elämässäni on ollut harrastuksen kokoinen aukko. Ja nimenomaan sellaisen harrastuksen, mihin syntyy todellinen intohimo ja missä pääsee kunnolla haastamaan, kilpailemaan ja voittamaan.

Intohimoiseen harrastukseeen kuuluu tiiviisti se, että pikkuhiljaa se laajenee elämäntavaksi. Luin eilen artikkelin, jossa personal trainer ja ravintovalmentaja Laura Lehtilä kuvailee hyvin uuden elämäntavan opettelemista.

Tyypillistä on suuri alkuinnostus – ainakin sen jälkeen kun alkuhankaluuksista pääsee ylitse. Varsinkin jos kyseessä on täysin uusi laji tai muuten opiskelua vaativa muutos, voi alku tuntua tietysti vaikealta. Kuitenkin siinä vaiheessa kun homma lähtee luistamaan, seuraa sitä usein suurikin alkuinnostus ja kipinän syttyminen. Tru dat!

”Yleensä mopo keulii ensimmäiset 1,5 kuukautta elämäntapamuutoksen aloittamisesta.”
Laura Lehtilä, PT ja ravintovalmentaja

Alkuinnostuksen aikana jostain alkaa kummuta palava halu selvittää kaikki mahdolliset harrastukseen etäisestikin liittyvät seikat ja lopulta nämä kaikki nivoutuvat yhteen erittäin vahvasti ihmistä tavalla tai toisella palkitsevaksi kokonaisuudeksi.

Silloinkaan kun ei varsinaisesti harrasta, tekee jatkuvasti lajiin liittyvää ajatustyötä tietoisesti tai tiedostamatta.

Pitemmällä aikavälillä harrastuksesta muodostuu elämäntapa.

Tällaisia harrastuksia minulla ei ole ollut kuin yksi.

Jotta homma ei olisi liian helppoa, Lehtilän mukaan takapakkeja tulee yleensä 8-12 viikon välein. En näin tarkkaa dataa hommasta tiennytkään, mutta on kyllä ihan toden kuuloista.

Onkin varmasti ihan hyvä tämä tiedostaa ja varatua, jotta ”ärsytys-en-jaksa” tilanteen koittaessa on helpompi selvitä näiden tilapäisten haasteiden yli, sitä helpompaa tietysti mitä korkeammalla motivaatio on. Vielä en ole havainnut selkeää takapakkia itselläni, mutta varmasti niitäkin tulee, ennen kuin hommasta tulee rutiinia. Lyhyt operaatiohan tämä ei ole, mutta eipä ole kukaan niin väittänytkään.

”Puolen vuoden aikana ihminen oppii yhden uuden asian, tai oppii pois jostakin vanhasta.”
Laura Lehtilä, PT ja ravintovalmentaja

Agilityssä kohteena oli koira kun salitreenissä tietysti ihminen itse, mutta muuten näissä kahdessa harrastuksessa on oikeastaan aika paljonkin samantyyppistä oheispyörittelyä ja elämistä.

Huomaan nyt jo suunnittelevani treenejä etukäteen, selvittelen asioita kaikenmaailman ravintoasioista kuten palautusjuomista, lihasten toiminnasta ja huollosta, proteiinin määristä aina itse tehtyihin proteiinipatukoihin ja yritän parhaani mukaan sisäistää kaiken eri treenitavoista ja kummallisista termeistä kuten eksentrinen lihassupistus, hypertrofinen harjoittelu, maksimaalinen intensiteettitaso, RM, ATP tai KP (mikä ei tässä yhteydessä ole koiranäyttelyissä pennuille annettava kunniapalkinto).

Olen jopa tallentanut koko Finelin sisällön exceliin, jotta sain rakennettua siitä oman ravintoainelaskurin, kun ei omiin tarpeisiin sopivaa netistä löytynyt. Kyllä nyt on ihanaa rakentaa  aamusmoothietkin siten, että niissä on tarkkaan valitut ja lasketut ravintoarvot. Tämä hifistelijä tykkää.

Vaikka salitreeni näin normijampoille harvoin sisältääkään muiden voittamista, niin kilpailuhenkisyyteni on ymppääntynyt jo itsestään tähän yhtälöön siten, että huomaan ajoittain vertaavani itseäni aiempaan minääni, asettavan tavoitteita omista suorituksista ja niin edelleen. Eihän se tässä vaiheessa vielä niin tyydyttävältä tunnu kuin toisten voittaminen, mutta uskon, että en vielä edes tiedä mitä itsensä voittaminen tässä yhteydessä tarkoittaa.

2Onko se sitä, että tavoittelee jatkuvasti parempia ja parempia tuloksia (sitten, jos niitä tuloksia ylipäänsä joskus tavoittelee), testaa kuinka pitkälle pääsee, mihin omat rahkeet riittää? En tiedä onko, mutta ainakin on kiinnostus selvittää.

Ehkä tästä alkuinnostuksen määrästä kertoo ihan jo sekin, että sain kipinän perustaa tämän blogin. Ei kyllä ole tarkoitus alkaa pitää niinkään treeniblogia, mutta varmasti treenaaminen tulee olemaan yksi tärkeimmistä aiheista täällä.

Tätä innostusta ei ainakaan myöskään vähennä se, että pari muutakin läheistä ystävää ovat suhteellisen lähiaikoina aloittaneet samantyyppisesti uusia liikunnallisia harrastuksia ja elämäntapamuutoksia.

Tässä kaikessa tärkeintä on kyllä ehdottomasti se, että tämä innostus on kivaa! On superpiristävää pitkästä aikaa olla jostain näin innoissaan. Juuri pari viikkoakin sitten hihittelin mielessäni, että milloin minusta ja eräästä nimeltä mainitsemattomasta ystävästäni tuli tyyppejä, jotka ihastelevat vatsalihaksiaan facebookin kuvien välityksellä..?

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInPrint this page
ajatuksia, kuntosali, kuulumisia, liikunta

Cafe Zocerian gluteenittomat raakaherkut

zoceria1

Leppävaaraan on tullut viime vuosina ihan Sellon kupeeseen Gallerian viereen uusi kahvila nimeltä Cafe Zoceria. Tiesin paikan entuudestaan siksi, että mainostavat paikkaa koiraystävällisenä ja onpa terassilla tullut käytyäkin Lokin kanssa piipahtamassa. Lisäksi kahvila sijaitsee näppärästi matkalla Sellolta kotiin kävellessä.

Leppävaarassa ei suoraan sanottuna ole erityisen suurta tai hyvää valikoimaa gluteenittomia tai maidottomia (tai ylipäänsä terveellisiä) kohtuuhintaisia lounaspaikkoja (Picnicin ja Chicosin lisäksi suosituksia otetaan vastaan). Joitain päiviä sitten päätimme mennä Zoceriaan, sillä tiesin sieltä saavan ainakin salaatteja.

Päädyinkin lopulta yllättymään iloisesti paikan gluteenittomasta herkkuvalikoimasta!

WP_20160228_14_54_52_Pro2Valikoimaan kuuluu muun muassa Ooh Baby I Like It Raw blogin pitäjän Anna Jokisen raakakakkuja. Kakut ovat sekä gluteenittomia että maidottomia, osa täysin vegaanisia.

Päivä piristyi valtavasti käydessämme A:n kanssa salin jälkeen piipahtamassa lounaalla ja jälkiruoaksi piti tietysti maistaa paikan isoin ja mahtavin G M pähkinäinen, Snickersmäinen, suklaakakku. Kakku oli melko raskas, mutta myös erittäin namnam!

Kalorimäärästä en tiedä kun en kaloreita juurikaan suoranaisesti seuraa, mutta ainakin mausta päätellen kyllä tuossa sali+zoceria yhtälössä plussalle jäätiin… :)

Pakko suositella myös lounaaksi syömääni lohisalaattia, oli herkullinen mutta harmittavasti en siitä kuvaa muistanut napata.

Zoceriassa järjestetään myös tapahtumia, esimerkiksi standupia ja keikkoja. Muutenkin paikka on oikein miellyttävä, rauhallisia kahviloitakaan ei lepuskissa monia ole. Kakkuja voi ostaa myös mukaan. Kokeilkaa ihmeessä.

PS. Tämä ei ole maksettu mainos :)

Eilen ja tänään on päästy nauttimaan ainakin täällä etelässä todella kauniista päivistä! Aamulla ja illalla on pakkasta se -5, mutta päivisin tekee tiukkaa pysyä neljän seinän sisällä, kun tekisi mieli vain kirmata niityllä imemässä kevään ensimmäisiä auringonsäteitä.
AdobePhotoshopExpress_2228ea9f58f14b1db887b73fef2defd9

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInPrint this page
arvostelut, gluteeniton, maidoton, paleo, ravinto

Gluteenitonta ateriointia Fukussa

WP_20160221_12_38_14_Pro-1

Tänään käytiin siskon kanssa uimassa Lepuskin uudessa uimahallissa, joka on osoittautunut aika jees paikaksi. 1000m rintauintia ja 500m vesijuoksua oli oikein oiva aloitus sunnuntaipäivälle.

Jälkeenpäin käytiin lounaalla Fukun buffetissa Sellossa Leppävaarassa. Tarjolla oli oikein kivat valikoimat erilaisia susheja sekä lämpimiä kiinalaisia ruokia. Ilokseni huomasin, että suuri osa susheista oli myös gluteenittomia ja gluteenittomuus oikein mukavasti merkitty ruokien yhteyteen. Ainoa haaste oli siinä, että identifioi kyseiset rullat seisovasta pöydästä, ihan kaikkia kuvan rullia ei varmaankaan ole joka kerta tarjolla.

Miinus tuli Fukulle siitä, että ruokien maidottomuus/laktoosittomuus statusta ei löytynyt mistään. Ei taida olla kovin yleistä merkitä sitä tämän tyyppisiin buffet ruokapaikkoihin. Ei jaksettu alkaa kyselemään ja koska noudatan vain enimmäkseen maidotonta, menin parhaalla mututuntumalla. Suuri osa susheista oli kuitenkin päällystetty majoneesilla, joten epäilen että täysin maidottomia eivät ainakaan ne olleet. Päätin että no worries ja otin niitä mitkä näyttivät herkullisimmilta.

WP_20160221_12_05_52_Pro-1

Täyteen tultiin yhtäkaikki, vähän liiankin.

Kotiin lähiessä kävin vielä kerran seisovien pöytien ääressä nappaamassa kuvan tarjonnasta ja gluteenittomista merkinnöistä. Huomasin sattumalta taulun alareunassa pienen valkoiselle taustalle kirjoitetun lapun, joka paljasti lievän loogisen eroavaisuuden suhteessa G merkintöihin perinteisesti suomalaisissa ruokapaikoissa:

WP_20160221_12_38_14_Pro-1-2

Noh, ei sitä aina voi voittaa… Mennee sarjaan ”aloittelevan gluteenittoman ruokailijan mokia” mitä tuskin tulee tehtyä kahdesti.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInPrint this page
arvostelut, gluteeniton, liikunta, ravinto, uinti

My future!

9

Sitten päästäänkin mielenkiintoiseen, nimittäin niihin suuriin ja mahtaviin tavoitteisiin. Suoraan sanottuna en ole vielä kertaakaan tavoitteita miettinyt kuin ihan tosi alustavalla tasolla, mutta kokeillaan. Tässäpä ne siis, konkreettistakin konkreettisemmat  tavoitteet tällä hetkellä, kun homma on vielä täysin lapsenkengissä.

Suurin ja tärkein tavoite on parantaa fyysistä kuntoa, minkä tärkein osa tällä hetkellä on lihaskunnon parantaminen. Pitkällä tähtäimellä tavoite on saavuttaa ja ylläpitää paras mahdollinen terveys hyvän, ei vaan mahtavan, fyysisen kunnon saattelemana. Eikös se ole lähes aina ainakin siinä sivussa tuleva tavoite urheilussa?

Tavoitteisiini ei kuulu esimerkiksi painon pudottaminen, mutta en tokikaan pistä pahakseni kropan kiinteytymistä tai muita ulkonäöllisesti positiivisia muutoksia.

Tavoitteenani ei ollut myöskään psyykkisen terveyden, hyvinvoinnin tai esimerkiksi jaksamisen parantaminen, mielestäni minulla ei ole koskaan ollut suurempia ongelmia niissä.

”It feels good to be lost in the right direction.”

Olenkin yllättynyt siitä, miten nyt jo reilun kuukauden jälkeen olen silti huomannut entisestä selkeä(hkö)ä reippaantumista, energian lisääntymistä ja mikä mahtavinta, yhä kasvavaa HALUA mennä salille.

Tämä vaikutus parempaan psyykkiseen jaksamiseen ja fiilikseen tuli oikeastaan tosi puskista. Viimeiset neljä kertaa olen käynyt salilla jopa ihan yksikseni A:n potiessa flunssaa, enpä olisi uskonut että tuota ihmettä koskaan tapahtuu.

Pakko tosin myöntää, että en osaa sanoa mikä tästä vaikutuksesta on suoraa seurausta salilla käymisestä ja mikä esimerkiksi ruokavalion muutoksesta, pitemmistä yöunista, lisätyistä vitamiineista ja muista lisäravinteista tai muuten terveemmistä elämäntavoista.

Yhtä kaikki, toistaiseksi olen kovin tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen kaiken kaikkiaan ja se todellakin motivoi jatkamaan.

10Nyt kun listasin tavoitteet vielä uudelleen tähän alle, kuulostavat ne jotenkin tosi pliisuilta, tylsiltä ja perinteisiltä :D. Mutta mitäpä sitä muutakaan tässä alkuvaiheessa voisi sanoa, kun koko homma on lähtenyt aika kokeilunhaluisesti liikkeelle eikä oikein tiedä vielä mihin tämä homma pitemmällä aikavälillä etenee.

Ehkä tavoitteet tarkentuvat matkan varrella, mutta lähdetään nyt liikkeelle ihan vain näistä summittaisista ”tavoitteista”, joita toivon tästä hurjasta liikunnan lisäämisestä saavuttavani:

  • parempi fyysinen kunto ja terveys
  • parempi psyykkinen hyvinvointi
  • (positiiviset muutokset ulkonäössä)

Voin kuvitella, että nuokin tuosta varmasti muuttunevat tai ainakin tarkentuvat matkan varrella.

Ehkä yksi mielenkiintoisimmista tavoitteista on myös nähdä se mitä niin monet väittävät, että jääkö tähän hommaan todellakin pahasti koukkuun. Tällä hetkellä uskon helposti näitä väitteitä, mutta kauanko koukku pitää vai irtoaako jossain vaiheessa – se jää nähtäväksi.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInPrint this page
ajatuksia, kuntosali, kuulumisia, liikunta, tilannecheck

My present

3Suurelta osin tämän blogin liikkeelle panija eli isompi elämänmuutos alkoi tammikuussa. Joitain kuukausia sitä suunniteltiin, mutta tammikuussa se tapahtui.

Insert eeppistä drumroll musiikkia tähän.

Nimittäin, meikä alkoi käydä salilla! Mutta ennen sen enempää löpinää, vilkaistaanpa hieman lähtötilannetta ja pistetään faktat pöytään.

Pituuteni on 162cm ja painoni on seilannut aikuisiällä välillä 48-61kg. Melkoinen vaihteluväli nyt kun ajattelee. Aloitettuani vhh ruokavalion vuonna 2011 paino asettui aika nätisti lukemiin 51-53kg ja on enimmäkseen pysynyt siinä. Hoikahko olen lähes aina ollut, ongelma-alueitani ovat tuttuun naiselliseen tapaan takapuolen ja reisien alue, eli päärynävartalo täällä hei.

Tammikuun 10. päivä eli lähtötilanteessa vaaka ja mittanauha olivat tätä mieltä:

Paino 51,3 kg
Rinta 82 cm
Vyötärö 67 cm
Lantio 90 cm
Reisi 47 cm
Käsivarsi 28 cm

Sinänsä olen ihan tyytyväinen mittoihini eikä niistä oikeastaan sen enempää, kunhan on mielenkiintoista seurata jos/kun ne siitä johonkin suuntaan kehittyvät. Kuitenkaan esimerkiksi painon pudottaminen ei ole mitenkään päin tässä muutoksessa tavoitteena.

Tammikuun alusta lähtien olen käynyt salilla noin kolmesti viikossa (nyt jo enemmän kuin aiemman elämäni aikana yhteensä) ja kerran viikossa olen pyrkinyt harrastamaan muuta liikuntaa, kuten uimista tai joogaa. Lisäksi toki lähes päivittäiset yli tunnin lenkit Lokin kanssa toimivat aerobisen tilan ylläpitämisessä kuten tähänkin asti.

Homman ei ole tarkoitus jäädä sinne-päin-silloin-tällöin tekemiseksi, vaan tavoitteena on säännöllinen harrastaminen treeniohjelmineen päivineen. Treeniapurina ja personal trainerina minulla toimii avopuolisoni herra A, jolla on pitemmän ajan kokemus ja tietotaito treenaamiseen liittyen.

41

Salilla käymisen lisäksi elämäni on muuttunut paljon ruokavalion osalta. Olen noudattanut vähähiilihydraattista ruokavaliota jo vuodesta 2011, mutta viime marraskuussa ruokavalioni tarkentui entisestään.

Mitä enemmän luen tutkimuksia ja artikkeleita nykyihmisten ruokavaliosta ja sen vaikutuksista terveyteen (ja trust me, luen niitä paljon), sitä enemmän olen sitä mieltä, että tämä on ihan oikea suunta ainakin minulle. Voisi ehkä jopa sanoa, että olen tällä hetkellä melkoinen ruokavalioevankelisti, vaikka toki pyrin hillitsemään luentoni silloin, jos viereinen lounastaja vetelee vaikka kerrosateriaa (olen ehkä saattanut oppia, että kukaan ei tykkää paasaajista).

Pääpiirteisesti sanottuna ruokavalioni on tällä hetkellä enimmäkseen gluteeniton ja maidoton. Enimmäkseen siksi, että arjessa noudatan näitä linjauksia, mutta ehdoton en ole vaan kylässä ja vaikka ravintolassa menee silloin tällöin ihan mitä vain. Lisäksi pyrin pitämään gluteenittomat viljat sekä esimerkiksi palkokasvit melko vähissä määrissä. Runsaat lisäaineet, sokerit ja kaiken maailman mässyt on luonnollisestikin myös nounou. Suosin luomua ja pyrin välttämään myrkkyjä myös esimerkiksi kosmetiikassa.

Nykyisistä ruokavaliolinjauksista ruokavalioni noudattaa eniten paleoruokavaliota. Muutamilla erotuksilla kylläkin, joihin palaan myöhemmin käsitellessäni enemmän ruokajuttuja (muuten lähtee ihan lapasesta tämä kirjoitus).

7Mutta mikä in the first place sai tällaisen ihan kuitenkin peruskuntoisen naikkosen aloittamaan näinkin yllättäen uuden intensiivisen harrastuksen ja, yhdistettynä ruokavaliomuutoksiin, aika pitkälti tekemään suuren elämänmuutoksen?

Rehellisesti sanottuna (ja ihan vähän vain tylsästi) ihan viimeinen niitti oli 31.12., kun etsin paikkoja mihin ihmeeseen saisin tuhlattua vanhenevat liikuntasetelit ja päädyin salille. Mutta oli sitä ajatustyötä tehty jo sen verran edeltävästikin, että smartumit ratkaisivat lähinnä sen, mihin salille sitä nenä eksyisi.

Olin aika skeptinen homman aloittamisesta ja lähdinkin mukaan lähinnä A:n seuraksi – ja sellaisesta lievästä mielenkiinnosta katsomaan mitä salitreenaaminen onkaan. Kuka ties vaikka sitä sattuisi innostumaan.

Ehkä ihan alunperin hommassa oli tarkoitus lähinnä löytää liikuntaharrastus agilityn korvaajaksi. Eli pieni haave siitä, että sitä voisi löytää jonkin toisen yhtä palkitsevan ja nautinnollisen liikuntatavan. Toki taustalla pyörii muitakin tekijöitä joista voisin kirjoittaa samanmoisen romaanin, mutta jätetään se toiseen kertaan.

Näistä lähtökuopista tähän muutokseen siis ponnistetaan.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInPrint this page
ajatuksia, kuntosali, kuulumisia, liikunta, ravinto, tilannecheck

My past

39637_419388939317_5260714_n

Jotta päästäisiin kunnon tarinoinnin makuun, kirjoitan alkuun hieman liikuntahistoriastani, koska se on niin tosi oleellista ja varmasti kiinnostavaa.

Urheilutaustani on melko perinteinen. Koko lapsuuteni kävin lähinnä äidin pakottamana tylsässä perusjumppailussa kerran viikossa. Joskus ala-asteen aikoina oli tiukempi rupeama, kun olin mukana naisvoimistelijoiden joukkuevoimistelun kilpailuryhmässä ehkä jonkun vajaan kauden verran. Pääsin tuolloin spagaatin, muistan aina sen hetken kun se tapahtui ensimmäistä kertaa! Ai että sitä ylpeyttä.

Aika pian kuitenkin joukkueellemme kävi tylsästi ja jäimme kilpailuissa muutaman sadasosapisteen päähän jatkopaikasta. En tiedä onko aika kullannut vai ruostuttanut muistot, mutta muistan vieläkin sen ketutuksen ja itkut. Muistan elävästi sen, missä kohdissa ryhmämme mokasi (minä en tietenkään mokannut). Tätä toki voi edesauttaa se, että suoritus on tullut nähtyä videolta jälkeenpäin. Muistaakseni tuolloin myös lopetin joukkuevoimistelun. Lisäksi samoihin aikoihin olisi tullut mukaan liian useat treenit viikossa, eikä silloin napannut niin paljon se homma.

Parhaimmat muistot lapsuuden liikuntaharrastuksista on kyllä ehdottomasti vuoden 1996 naisliikunnan 100-juhlavuoden Syke 100 tapahtumasta!

47089_434093809317_2548445_n

Joukkuevoimistelun lisäksi vuosiin mahtui satunnaisia lajikokeiluja kuten jalkapallon pelaaminen, mutta ne (kuten myös niin monet muut harrastukset) jäivät kokeiluiksi.

Olen aina kuitenkin tykännyt liikunnasta, erityisesti kaikki joukkuepelit saivat kunnolla adrenaliinin virtaamaan. Ryhmäliikuntatunnit taas eivät ole koskaan napanneet, liian tylsää ja tavoitteetonta hommaa. Yläasteella en enää juurikaan harrastanut urheilua, varmaankin tuli muut jutut mukaan elämään niihin aikoihin.

Ensimmäisen kosketuksen salitreeniin sain vähän päälle parikymppisenä 6-7 vuotta sitten (apua miten nopeasti aika menee). Kerrat salilla jäivät alle kymmeneen ja hommasta jäi aika plaah maku.

Hankittuani ensimmäisen koirani havannankoira Fionan alkoi tietysti säännölliset kävelylenkit, sitä kummempaan urheiluun Fionasta ei olisi pienen kokonsa vuoksi ollutkaan.

”We fall so that we can learn to pick ourselves up.”

Lokin hankittuani reilu viisi vuotta sitten tuli kehiin agility, mikä loppuvaiheissa alkoi jo mennä urheilusuorituksesta. Valitettavasti se lopahti Lokin takajalan ongelmiin reilu vuosi sitten. Lokin kanssa lenkit piteni huomattavasti ja mukaan on tullut ajoittaiset juoksulenkit, mutta siinäpä se.

Tuo oli tilanne vielä viime vuonna. Agility jätti ison aukon elämään ja koko ajan olen tiedostanut kaipaavani jotain sellaista harrastusta, missä yhdistyisi urheilu sekä kilpaileminen. Nyt eletäänkin sen suhteen mielenkiintoisia aikoja, että onnistunko innostumaan salitreenistä siinä määrin, että tuo tila täyttyisi? Vain aika näyttää, mutta alku ainakin vaikuttaa lupaavalta.

10885214_10153090567804318_7104923487746781388_n

Kuvan ottanut Tytti Käyhkö

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInPrint this page
ajatuksia, liikunta, loki, tilannecheck

Taas uusi alku

vaellus

Näitä uusia blogialkuja on viimeisen vuoden aikana ollut monta, tässä taas yksi yritys löytää uusi sopiva ja oman tuntuinen blogi-identiteetti.

Oikeastaan marraskuusta lähtien olen muuttanut elämäntapojani aika paljon. Sitä se teettää, kun ensin viedään terveys koiralta mikä pakotti agilityn ja sitä myötä oman tärkeän harrastuksen lopettamiseen. Kun tämän jälkeen vielä omakin terveys alkoi reistailla, alkoi siinä samalla elämäkin löytää ihan uusia näkökulmia ja ajatustapoja. Hetken kun ensin harhailee ristiin rastiin, alkaa asiat pikkuhiljaa lutviutua paikoilleen. Pikkuhiljaa, liekö koskaan on valmista sillä saralla.

Tämä blogi on yritys sekä selkeyttää omia ajatuksia että pitää muistikirjaa uusiin elämänapoihin liittyvistä asioista. Olen huomannut kaipaavani muistiinkirjoituspaikkaa näille asioille, joiden tavoitteena on sekä fyysisesti terve että henkisesti hyvin voiva ihminen. Lisäksi opettelen tässä samalla siirtymistä bloggerista wordpressiin sekä sivuston hostaamista windowsin azuressa (jotain kunnollistakin hyötyä sentään tällaiselle it-ihmiselle).

Käytännössä blogissa tulee todennäköisesti vilisemään sanat kuten #terveys, #ravinto, #reseptit, #urheilu sekä tietysti #loki.

Terveys- ja ravintoasioista tulen linkittämään kiinnostavia ja hyödyllisiä artikkeleita tai muita juttuja, resepteissä ylläpidän kokeilemiani lähinnä paleo-ruokavaliota noudattavia reseptejä, kuntosaliin liittyen tulen kirjoittamaan muistiin ja raportoimaan (toivottavasti tapahtuvasta) edistymisestä salitreenissä ja Loki on tämä pahaonninen koira, jonka elämä muistuttaa nykyään agility -tai harrastuskoiran sijaan lähinnä tavallisen kotikoiran elämää.

Näillä eväillä kohti terveellisempää elämää ja uusia kirjoituksia.

IMG_6944

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInPrint this page
ajatuksia, kuulumisia, loki